Joulun ihme

Jens

10. joulukuuta, kun ulkona paukkui pakkanen ja viima, kääntyivät minun ja työkavereideni katseet vanhan koulun luokkahuoneiden ikkunoissa joelle päin. Ohi lipui joutsen. Näky oli surullinen; miten noin pieni ja vielä vähän harmaanruskea lintunen voi pärjätä tuolla kylmässä, yksinään. Samalla viikolla Kaleva oli uutisoinut kahdesta Hailuodosta pelastetusta joutsenesta, jotka oli vapautettu tähän samaiseen kohtaan Oulujokea. Molemmat olivat menehtyneet, toinen oli löytynyt kuolleena joelta, ja toisen oli poliisi joutunut lopettamaan joutsenen ajauduttua voimakkaaseen virtaan voimalaitoksen yläpuolelle. Joutsen oli ollut loukkaantunut ja huonossa kunnossa. Kun perjantai-päivänä sitten näin vielä tämän yhden uuden tulokkaan (mistä lie joelle kulkeutunut) olin toivoton. Ei kai tuo joutsen pystyisi selviämään. Viikonloppu alkoi ja kaikki lähtivät työpaikalta lomien viettoon.

Tuli maanantai. Kahvipöytäkeskustelu todella kylmän viikonlopun jälkeen käsitteli sitä, kuinka Jensiksi nimetty joutsen olisi varmasti näiden parin päivän aikana menehtynyt. Ajattelin kuitenkin, että mitä jos!, ja tiirasin hetken mielijohteesta pimeälle joelle. Jenshän se siellä uiskentelli juuri ikkunan kohdalla!!! Ilo oli suuri. Soitin heti Ranua Zoohon ja sieltä intendentti Mari Heikkinen antoi minulle neuvoja. Joutsenella olisi edellytykset selvitä talvesta, mikäli joki pysyy sulana ja se löytää ruokaa. Tuolla kohtaa Oulujokea virtaa vesi yleensä läpi vuoden, siksi edellisetkin joutsenet oli vapautettu juuri siihen. Pohjassa ei kovin paljon joutsenelle kelpaavaa ravintoa ole, joten ruokintaa suositeltiin. Joutsenelle voisi viedä jään reunalle kauran ja ohran jyviä. Salaattikin kelpaisi, mutta ongelmana on sen jäätyminen. Leipäkin käy, kunhan siinä ei ole paljoa suolaa. Näitä kaikkia olen alkanut Jensille viemään, ja hyvin on kelvannut. Joutsen näyttää jo paljon paremmalta kuin ensimmäisenä päivänä, jolloin se nyki vedessä eteenpäin väsyneen näköisenä. Joka aamu odottelen, että näen Jensin uivan ohi. Mietityttää aina, että kuinka se on selvinnyt yöstä. Kiinni jäätyminen on todellinen ongelma. Pienet joutsenet voivat selvitä siitäkin, jos niillä on emo nokkimassa ne irti jäästä näin tapahduttua. Jens oli ihan yksin.

Kunnes. Viikon päästä maanantai-aamuna menin viemään ruokaa rantaan ja näin kun Jens lähti loittonemaan virtaan päin. Perässä seurasikin toinen, valkoinen, joutsen. Voitte varmaan kuivitella kuinka onnellinen ja iloinen olin. Tämä on ihme, Jensillä on kaveri! Nyt kaikki on mahdollista! Lisää kauraa peräkonttiin, tästä talvesta selvitään!

On ollut mahtavaa seurata joutsenia. Uusi, Tildaksi nimetty, joutsen on ikään kuin opettanut Jensiä. Nyt ne kilvan nokkivat ruokaa pohjasta, sen minkä löytävät. Tilda myös ääntelyllä varoittaa Jensiä lähestyvästä vaarasta (eli minusta kun olen viemässä ruokaa). Lintujen ruokkimien on tuonut minulle joulumielen. Kuinka pienistä asioista selviytyminen voikaan olla kiinni. Kuinka meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa. Ehkä pidän juuri siitä, että joku tarvitsee minun apuani konkreettisesti. Antamisen iloon tiivistyy myös joulun sanoma. Äidit ja isät kokkaavat ja leipovat, keräävät perheen yhteen ja panevat parasta pöytään. Lahjoja annetaan ja saadaan. Tärkeintä on kuitenkin se yhdessäolo, vitsien kertominen, ruokien maistelu, saunomien ja höpötys. On hyvä olla yhdessä, kuulua johonkin. Perheeseen tai ystäväjoukkoon. Me kaikki tarvitsemme toisia ihmisiä, eikä ole joutsenenkaan hyvä olla yksin.

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein hyvää Joulua!

Tilda ja Jens

Tilda seisoo yhdellä jalalla

Tilda on jo valkoinen

Ja matka jatkuu...